Maantaina pääsin menemään Kertulla koulua. Meillä oli sijainen ja oli ihana huomata, että poni oli ihan innoissaan. En muista tunnin varsinasta tehtävää. Muistan kuitenkin sen, että minulle sanottiin, että minun ei tarvitse koulutunnilla käyttää niin vahvoja ulkoapuja vaan korjata niitä enemmän sisäpuolen työskentelyllä. Teimme paljon ympyröitä ja muutamia avoja ja haimme hevosia paremmin avuille. Lopussa opettaja otti minut omalle voltille, jossa sain keskityttyä paremmin omaan itseeni ja suoruuteeni kun minulla on tapana supistaa vasen kylki ja nostaa oikea hartia ylös. Joudun keskittymään tähän nyt tosissani ja olen yrittänyt nyt koulussakin kantaa laukkua eri olalla kun yleensä, koska ajattelen sillä olevan jotain vaikutusta! Tässä postauksessa on nyt paljon kännykkäkuvia luvassa.
Tiistaina meillä olikin estevalmennus. Teimme tällä kertaa aika lyhyen alkuverryttelyn ja sainkin tehtäväkseni muistuttaa ensi kerralla, että keskitymme enemmän alkuverkkaan kuin itse hyppäämiseen. Harjoittelimme tänään kokorataleikkaalla oleva pystyä, jossa katsottiin aika paljon meidän istuntaa. Minua muistutettiin taas, että pitää muistaa johtaa paremmin. Se on hassua nyt opetella takaisin semmoiseen tapaan, jota on yritetty kitkeä pois muutaman vuoden ajan. Onnistuin kuitenkin viemään kättäni myös sivulle ja pääsimme tehtävän hyväksyttävästi läpi. Kerran jäin vaan nautiskelemaan hyvästä flowsta ja poni kyllä sitten heti palautteli maanpinnalle! Seuraavaksi siirryimme jumppasarjalle ja taas oli istunta kunnon syynäyksessä. Sain korjata ohjia vähän lyhyemmiksi ja lyhensin myös jalustimia reiällä. Oli muuten huomattavan paljon helpompaa siirtyä seuraavaan tehtävään, joka olikin kaikista vaikein koko tunnilla. Ratsastimme kulman jälkeen täyskaartomaisen tien, jonka jälkeen jatkoimme uran sisäpuolella olevalle okserille. Tämä tehtävä näkyy videolla viimeisenä ja vaikka se olikin mielestäni aika haastava niin onnistuimme siinä ihan hyvin! Matilda kävi ottamassa alussa muutaman kuvankin meistä. Kiitos hänelle!
 |
| sen siitä saa kun jää vaan nautiskelemaan menosta! |
Torstaina pääsin sitten nautiskelemaan Leo-terapiasta. Suoruustehtävät ja vastalaukkaharjoitukset onnistuivat oikein mallikkaasti ja hyvän fiiliksen aiheuttamana päätinkin sitten ilmottautua koulukisoihinkin Leolla. Olemme menossa luokkaan HeB:0. Minulla ei ole mitään odotuksia tältä radalta ja toivon vain että osaan olla itse tyytyväinen radan jälkeen. Teimme tunnilla paljon töitä pituushalkaisijalla, jossa opettaja katsoi että istumme itse suorassa. Sain taas kuulla kerran vasemmasta kyljestäni, mutta kun oikein keskityin siihen niin pääsimme tehtävästä läpi. Seuraavaksi siirryimme tekemään vastalaukkaa. Nostimme laukan lyhyeltä sivulta ja teimme ympyrän päätyyn rytmiä hakien. Sen jälkeen teimme puolirataa leikkaan ilman vaihtoa ja jatkoimme uraa pitkin vastalaukassa. Ennen seuraavaa kulmaa piti kuitenkin siirtyä raviin ja tehdä vielä 10m voltti ennen tehtävän lopettamista. Tämä tehtävä sujui oikein hyvin vaikka ensimmäisellä kerralla taisinkin vähän ajatella, että voikun tämä olisi niin helppoa Kertun kanssa. Leo on niin ihana!
Lauantaina pääsin taas Leon kyytiin. Olin rästimässä supernuorten tunnilla ja meillä oli esteitä. Olen hypännyt Leolla kerran aikaisemmin jumppasarjaa, joten oli tosi kiva päästä kokeilemaan äitin suosikkiratsua! En kyllä yhtään ihmettele miksi se tykkää siitä. Leo oli tosi rauhallinen ja kuuliainen. Sen kanssa pystyi tosi hyvin keskittymään itseensä ja omaan tekemiseensä. Aloitimme tunnin lyhyellä verrytelyllä, johon sisältyi muutamia kavaletteja päädyssä. Varsinaisena tehtävänä meillä oli pituussuuntaaleikkaalla oleva pysty, jonka jälkeen ensin piti jatkaa aina oikealle ja sen jälkeen kiertää pääty ja tulla toisesta suunnasta takaisin sama tie. Tämän jälkeen kuitenkin tehtävä muuttui niin, että laukka piti tuntea ilman alas katsomista ja kääntyä sitten sen mukaan miltä tuntuu. Leolla oli tosi kiva laukka ja siitä oli helppo tietää mihin pitää mennä. Minun piti tällä tunnilla keskittyä siihen, että en oikaise kaarteessa vaan teen hyvät tiet. Videolta katselin myös, että mun ohjat on ollu vähän pyykkinarumallia. hupsista.. no ensi kerralla sitten muistan ainakin ottaa ohjat käteen kunnolla! Jouduin pätkimään ton koostevideon ainakin tuolta lopusta vähän tyhmästi kun aika usein joku odotti vuoroaan juuri kameran edessä ja kuvauksesta ei näkynyt mitään. Olin tuntiin tosi tyytyväinen ja leo on niin upea!
Kertulla on ihana tapa aina tervehtiä kaikkia kimoja aika tuttavallisesti. Ponien omistajat kattelee aina kummissaan kun yksi ihan onnessaan hirnuu kaikille kimoille lajitovereille. On se vähän hassu!
Jos joku tietää mitä ylläolevien kuvien tytölle kävi niin olisi kovin mukava kuulla että onko hän kunnossa?
 |
| meidän hieno loimiviritelmä. Kaulakappale olis ollu ehkä vähän kätevämpi! |
Kiitos vielä Idalle kisahoitajana toimimisesta! Tosi kiva kun viitsit aina lähteä mukaan auttelemaan♥
Maanantaina pääsin pitkästä aikaa Fidji kyytiin! Olin ihan fiiliksissä jo tallissa, koska mä olin jo ihan ajatellut että en mä sillä enää mee ku oon kasvanu siinä jo yli. Alotimme tunnin kunnon istuntarääkillä, jossa teimme monenmonta kierrosta kevyessä- ja esteistunnassa tehden erilaisia siirymisiä. Harjoittelimme tunnilla semmosta ihme kiermurtelutehtävää puomeilla, jonka jokakohtaan piti tehä voltti. En oikein tajunnut tehtävän ideaa ja opettaja ei tainnut kertaakaan kommentoida minulle mitään. Oletan kuitenkin, että se meni ihan hyvin kun mitään kommentoitavaa ei keksitty! Lopuksi vielä harjoittelimme laukanvaihtoa. Sain Fidjin tekemään puolikkaan vaihdon ja takajalat tulivat muutaman askeleen jäljessä, mutta tämä kelpasi opettajalle enkä saanut yrittää uudelleen. Vaikka tämä tunti ei tehtävällisesti ollut ihan ykkössuosikkejani niin Fidji pelasti kyllä koko homman. Se oli ihan hikinen kun vein sen talliin kun se joutui vähän töihin!
Torstaina menin pääsin taas menemään Leolla. Minulle nousi aamulla kuume, mutta en millään halunnut jättää tuntia väliin niin sinnittelin koulussa neljään asti, jotta pääsin ratsastamaan. Jatkoimme tällä tunnilla samasta mihin viimekerralla jäimme Leon kanssa, eli vastalaukat ja suoruus olivat taas tehtävänä. Sain tältä tunnilta monta vinkkiä tulevia koulukisoja varten ja ainakaan vielä minulle ei ole iskenyt kovin kovaa jännitystä. Harjoittelimme tunnilla siirtymisiä pituushalkaisijalla ja erityisesti laukannostossa minun piti muistaa, että hevosen pään pitää kuitenkin pysyä suorassa, eikä asetus saa näkyä liikaa kun nostan laukan kun ollaan kuitenkin suoralla. Vastalaukkaa teimme tällä kertaa loivalla kiemuralla. Kerran vähän keskityin liikaa itseeni ja teimme vaihdon, mutta kaikilla muilla kerroilla onnistuimme mielestäni ihan hyvin. Tunnin jälkeen opettaja kommentoi, että nyt olen hyvin oppinut istumaan Leon liikkeissä rennosti! Tämä oli ihana kuulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti