♥ ihan kiva

Torstaina pääsin menemään pitkästä aikaa Hillalla. Meillä oli puomitunti ja harjoittelimme lähinnä suorana pysymistä ja lähestymisiä. Puomikasoja oli kaksi, kumpikin oli sijoitettuna pitkälle sivulle. Aloitimme tehtävän tekemällä puomeilta voltit ja siirtymällä käyntiin puomien välissä. Minun piti keskittyä erityisesti siihen, että saan käynnin pysymään kokoajan tarpeeksi aktiivisena ja hevosen pysymään täysin suorana koko ajan. Hetken kuluttua jätimme siirtymiset pois ja keskityimme pelkästään voltteihin. Ensimmäisen voltin teimme ravissa ja teimme laukannoston puomikasan jälkeen. Seuraavalle puomille lähestyminen laukassa. Kerran Hilla meni yhdestä puomikasasta ohi, kun en varmistanut tarpeeksi ulkoavuilla ja "hajonnut" puomikasa tulikin sille kovin suurena yllätyksenä. Seuraavalla kerralla menimmekin sitten samaisesta kasasta aika suurella ilmavaralla yli kun tottakaihan pitää varmistaa, että mikään jalka ei kolahda yhteenkään puomiin. Teimme tehtävää myös toisinpäin, eli ravilähestyminen puomille, laukannosto ja laukassa voltti toiselle puomille. Erityishuomiota sain kiinnittää myös siihen, että en lähde heti puomin jälkeen kääntämään liian nopeasti vaan muistan jatkaa tarpeeksi kauan suoraan. Hilla oli ihan kiva tällä tunnilla ja tykkään mennä sillä aina välillä!

Sunnuntaina pääsin starttaamaan Leon kanssa HeB:0 radan harjotuskoulukisoissa. Minua jännitti taas tosi paljon kouluradalle meno, mutta oli päättänyt aamulla että aion hymyillä koko päivän tapahtukoon mitä tahansa. Toteutin tätä suunnitelmaa vähän ehkä liiankin kirjaimellisesti kun koko keskittymiseni meni vain siihen hymyilemiseen ja hengittäminen jäikin sitten vähän toissijaiseksi asiaksi. Ehkä mä ensi kerralla muistan sitten myös hengittää? Olin tosi tyytyväinen rataan ja hevoseen, koska minulle tuo koulukisaaminen on jostain syystä muodostunut tosi epämiellyttäväksi asiaksi ja olen monta kertaa meinannut pyörtyä kesken radan kun jännitän niin paljon. Tällä kertaa pysyin kuitenkin tajuissani. Tämä oli minulle enemmän kuin voitto vaikka sijoitusta ei tullutkaan meidän 57,6% tuloksellamme. Numeroita saimme kolmosesta seiskaan. Kaikki tietävät, että Leolla on passikäynti, eli ala-arvoinen numero oli ihan odotettavissa keskikäyntikohdasta. Seiskat saimme sisääntulosta ja ensimmäisestä laukkavoltista. Loput numerot painottuivat 6 paikkeille ja loppukommentissa oli: askellajeista 4,5 perusteluilla passikäynti ja kiva laukka. Lennokkuus, eteenpäinpyrkimys yms. 5,5 melko reipas, vähän jäykkä. Kuuliaisuudestakin 5,5 teki mitä piti, muoto paremmaksi. Istunnasta ja teistä sain molemmista kutosen. Minulla ei oikeastaan ole näille numeroilla mitään väliä, olisin ollut päivään äärimmäisen tyytyväinen vaikka olisimmekin olleet ihan viimeisiä. Tärkeimpänä pidän tällä hetkellä sitä, että saan pidettyä oman pääni kylmänä ja mielen virkeänä koko radan ajan!

Maanantaina hyppäsin Rosalla. Rosa on vahannasta ainut hevonen, jolla en ole ikinä oikein tykännyt mennä. Se on aina semmoinen ihan kiva hevonen, mutta ei tuo mitään kunnon säväreitä. Meillä oli hurjan kiva tehtävä tällä tunnilla, harjoittelimme ässämutkan ratsastamista. Aloitimme tehtävän ratapoikkisuuntaan leikkaalla olevalla ristikolla, ristikolta käännettiin kulman poikki pitkää sivua kohti, ja siitä heti leikkaalinjamaisesti lankulle. Lankulta jatkettiin vielä okserille. Tätä on hirveen hankala selittää sanallisesti, koska mun termit ei oikein riitä asian kuvailemiseen. Tässä kuitenkin pieni havainnollistava kuva tehtävästä:

Keskimmäisellä, kuvassa punaisella esteellä minun piti muistaa aina johtaa tosi selkeästi esteellä, jotta laukka saatiin vaihtumaan suoraan esteellä, eikä muutamaa askelta sen jälkeen. Okserilla keskityin siihen, että jatkoin tien loppuun, enkä oikaissut seuraavaa kulmaa vaan kuvittelin, että tehtävä jatkuisikin vielä. Onnistuimme tekemään oikeastaan kaikki tehtävät vaaditulla tavalla ja olin tyytyväinen. Rosa oli ihan kiva ja yllätyin kuitenkin koska muistelin sitä vielä kummallisempana. Olen siis mennyt sillä edellisen kerran monta vuotta sitten ja tässä onkin sitten ollut aikaa muodostaa epäedustavia mielenyhtymiä. Olen ehkä vähän epäreilu nyt, koska Rosa kuitenkin yrittää aina kaikkensa ja tekee kaiken niinkuin pyydän. Kyllä te tiedätte sen tunteen kun jonkun hevosen kanssa löytää saman aaltopituuden hetkessä ja jonkun kanssa tuntuu, että ei sitten ikinä!

Keskiviikkona minulla oli rästitunti ja pääsin menemään Wilmalla koulua puolitoista tuntia. Teimme tunnilla paljon eteen- ja sivuilleratsastuksia eli väistöjä. Yksi eniten mieleen jääneistä tehtävistä oli se kun ratsastimme isoa kahdeksikkoa siten, että etenimme kokoajan keskiravissa ja luistattelimme aina väistössä ne suunnan muutokset. Opettaja sanoi jo aluksi, että nyt on oikeastaan tarkoitus, että hevoset menee lapa edellä eikä se haittaa ollenkaan. Tärkeintä oli se, että liike pysyi kokoajan eteenpäin. Laukassa työskentelimme vuoroissa siten, että ensin suorittivat ensimmäiset kolme ja sitten vasta loput. Minä olin tässä jälkimmäisessä ryhmässä ja sain odotella hetken ennen suoritusvuoroani. Tehtävänä oli aina ennen pitkää sivua jäädä uran sisäpuolelle ja väistää sitten suoristuksen jälkeen takaisin uralle. Pääty-ympyrät kuuluivat myös tehtävään. Wilma jostain syystä tykkäsi tästä tehtävästä jotenkin erityisen paljon. Lopputunnista pääsimmekin sitten vielä yksityisympyrälle, jossa korjattiin mun toispuoleisuutta ja sitä, että uskallan ratsastaa myös sisäohjalla tarpeeksi. Kuvista kiitos Äitille!

koulutunti... miks mä näytän aina siltä, että olisin lähössä esteradalle? 

Torstaina ratsunani toimi taaskin Wilma. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin esteitten vuoro. Alkuverryttelyssä teimme muutamia väistöjä ja nostoja, joiden avulla haettiin hevosia paremmin pohkeitten väliin ja suoriksi. Olin saanut edellisenä päivänä tosi hyviä vinkkejä Iitulta Wilman kanssa toimimiseen ja tämä helpotti tosi paljon omaa ratsastustani. Hyppytehtävä meni kokonaisuudessaan näin. Aloitimme ravihyppypystyltä, jonka jälkeen jatkoimme pomppu linjalle, jossa oli ensin in&outit, sitten pysty ja viimeisenä okseri. Sekä okserille ja pystylle piti tehdä kolme laukkaa. Tehtävä jatkui vielä ensimmäisillä kierroksilla päädyn ympäri kokorata leikkaalla olevalle yksittäiselle pystylle, mutta se jätettiin aika pian kuvioista pois kun kaikilla onnistui se niin hyvin. Keskityimme tunnilla erityisesti siihen, että teemme oikein kunnon pitkän myötäyksen okserilla. Ensimmäisellä kerralla unohdin tämän ja tein automaattisen myötäyksen, toisella kerralla liioittelin ja osuin vahingossa Wilman korviin käsilläni ja viimeisillä kierroksilla sitten onnistuin tässä oikein hyvin. Minun pitää keksittyä siihen, että olen oikeinoikein hidas hypyissä itse, enkä kierrä ylävartaloani kierroksen suuntaan vaan kroppani taipuu enemmänkin vain niskasta katseen myötä. Olin tosi tyytyväinen tähän tuntiin vaikka katselinkin noista kuvista, että olisin voinut laitta pikkusen lyhyemmät jalustimet niin ei olis tarvinnu seistä noin paljoa noissa hypyissä. Noh, ens kerralla sitten paremmin!

Jos teille tulee mieleen ehdotuksia joulukalenteriluukkuihin niin otan ideoita vastaan? Joihinkin olen jo kehitellyt sisältöä, mutta osa on vielä ihan tyhjillään.. KIITOS!