♥ erilaisia fiiliksiä

Tiistaina meillä oli valmennus, joka onnistui kokonaisuudessaan oikein hyvin. Kerttu oli hyvässä moodissa ja sillä fiiliksellä me oltais selvitty mistä tahansa tehtävästä. Video kertonee kaiken olennaisen.


Keskiviikkona menin Niilolla koulua. Muistan, että menimme todella paljon avo- ja sulkutaivutuksia. Meillä oli niihin liittyvä ainakin minulle melko haastava tehtävä toisella pitkällä sivulla. Ensin piti alottaa avotaivutuksessa, vaihtaa sulkutaivutukseen, takaisin avoon ja vielä kerran sulkuun. Ensimmäisillä kerroilla oli vähän hakemista kun mun piti miettiä, että mitenkäpäin sen hevosen nyt pitikään olla ja miten saan sen menemään niin, mutta heti kun vähän vakoilin muitten menoa niin rupesi sujumaan. Onneksi meidän muut ryhmäläiset on niin taitavia, että heiltä voi aina vakoilla jos ei ihan muista, että mitenkäs tämä nyt pitikään tehdä. Muistan, että tämä tunti meni paljon paremmin kun se edellisessä postauksessa mainittu Niilo-kerta, eikä nappulat olleet ihan niin hukassa kun olin päässyt vähän harjoittelemaan maanantaina sen kanssa.

Tämä kuva on otettu noin vuosi sitten kun menin Niilolla.

Maanantaina pääsin Kertun selkään koulutunnille. Meitä pyydettiin jo melkein heti alussa ottamaan jalustimet pois jalasta ja loppujen lopuksi ratsastimme koko tunnin ilman jalustimia. Tämä teki yllättävän hyvää koska muistin istua paremmin syvällä satulassa ja pitää jalat pitkinä. Teimme todella paljon voltteja joiden yhteydessä teimme erilaisia siirtymisiä. Laukannostot tuli suorittaa ympyränkaarella todella tarkalla valmistelulla. Tykkäsin tästä tunnista paljon ja Kerttu oli tapansa mukaan aivan mahtava! Harmi kun en saanut ketään kuvamaan.

Keskiviikkona sain mennä Konstalla koulua. Teimme tällä tunnilla aika paljon taivutusväistöjä ja jouduin keskittymään siihen, että saan Konstan kantamaan itsensä ryhdikkäästi, eikä se saa valua liian matalaksi. Olin nukkunut edellisenä yönä noin kaksi tuntia lukiessani ruotsin kokeisiin, mutta jaksoin yllättävän hyvin rutistaa tuon puolentoistatunnin session itsestäni. Konstalla on onneksi tosi helppo ravi istua! Teimme laukkatyöskentelyä lähinnä ympyröillä ja muutamaan kertaan otimme askeleenpidennyksiä kokorataleikkailla. Konsta oli tällä tunnilla tosi kiva ja minulla ei tullut ollenkaan pieni olo, vaikka hepan säkäkorkeus huitelee siellä jossain 180cm. Äiti otti meistä kuvan minun kännykälläni, mutta kuten kaikki varmaan näkevät niin kännykkälaatuinen maneesikuva on järkyttävän laatuinen. Parempi sekin kuitenkin on kuin ei ollenkaan mitään materiaalia, vai mitä? Tämän tunnin jälkeen uni maistui ja seuraavana aamuna herääminen oli aikamoisen työn takana. No viikonloppuisin saa onneksi nukkua pahimmat univelat takaisin!

Sunnuntaina oli Christel ja sain taas tosi hyviä vinkkejä tuon polven kanssa olemiseen.

Maanantaina menin pitkästä aikaa Annella puomeja. Verryttelyssä rupesimme jo ottamaan mukaan ravipuomit, jotka oli sijoitettu ympyrän kaarelle ja teimme vastalaukan nostot pitkällä sivulla. En ole aivan varma, mutta muistaakseni tehtävään kuului myös joku pätkä pohkeenväistöä. Alkutunnista Annella oli vähän energiaa ja muutamien loikkien jälkeen opettaja sanoi, että jää laukkaamaan ympyrällä. Laukkasin jonkin aikaa, välillä eteen ratsastaen ja välillä takaisin vaihdellen istuntaa. Tämän jälkeen kävelin hetken ennekun siirryimme tekemään kokonaista tehtävää. Tehtävä alkoi pitkältä sivulta, jossa ensin oli kolme ravipuomia. Ravipuomien jälkeen piti nostaa laukka ja jatkaa seuraaville puomeille. Puomien jälkeen teimme vielä saman ympyrän päätyyn, mutta tällä kertaa laukassa. Tehtävä sujui hyvin ja Anne oli tosi kiva! Kuulin muuten vähän aikaa sitten, että Anne ei ole enää tunneilla vaan muutti pois ratsastuskoulun tallista :(  Mua vähän harmittaa kun kuitenkin sain mennä Annella aika usein ja ehdin vähän tutustuakin siihen. Ei se onneksi tontilta muuttanut pois niin ehkä vielä näen sen jossain vaiheessa.

En saanut kuvaajaa tälle tunnille, mutta tässä vähän vanhempi kuva!

Tiistaina meillä oli valmennus. Meidän oma valmentaja oli ulkomailla ja sijaisena toimi Sari Lunden. Tämä valmennus ei oikein mennyt nappiin. Olin todella stressaantunut yhdestä koulujutusta, eikä pääni pysynyt menossa mukana. Tein todella typeriä virheitä, joita poni joutui sitten paikkailemaan. Pyysin siltä anteeksi tunnin jälkeen ja lupasin, että ensikerralla tehdään kaikki oikeasti yhdessä. Teimme laukansäätelyharjoituksia pienimuotoisella radalla. Ensin oli kokorataleikkaalla oleva pysty, johon piti tulla lyhyellä laukalla ja jatkaa kulmassa olevalle kavaletille, jonka jälkeen laukkaa tuli avata ja lähestyä kokorataleikkaalla olevaa pystyä. Pystyn jälkeen tuli ottaa kiinni ja ratsastaa kulmassa olevalle kavaletille rauhallisessa tempossa. Tämän jälkeen tultiin vielä suoralle linjalle, jossa piti ratsastaa eteen. Itse sorruin yliyrittämiseen, joka on pahin juttu mitä voin tehdä. Kun yrittää liikaa niin mikään ei voi onnistua. Ponille järkyttävän iso kiitos loppuun asti yrittämisestä ja ymmärtämisestä! Ensi kerralla sitten paremmin.

Perjantaina olin rästimässä hyppytunnilla. Sain ratsukseni Hillan. Teimme alkuverkassa temponlisäyksiä ravissa ja ympyröitä. Melkein heti aluksi siirryimme pitkällä sivulle oleviin puomikasoihin, joiden välissä piti ratsastaa pidätteet niin, että opettaja näkee selkeän eron. Tämä onnistui ihan hyvin ja pääsimme siirtymään esteille. Tehtävä alkoi päädystä, jossa oli ympyrälle aseteltu puomeja ja kavaletteja. Minun piti miettiä, että olen itse todella hidas. Päädyn jälkeen jatkoimme suoralle, jossa oli ensin ristikko, sitten okseri ja viimeisenä toinen ristikko. Ensimmäisellä kierroksella tehtävä päättyi tähän. Varsinkin päädyn ympyrä onnistui mielestäni hyvin. Viimeisellä kierroksella lisäsimme viimeiseksi vielä pystyn, joka tuli hypätä vastakaarto mallisesti toisella pitkällä sivulla. Tämä onnistui hyvin lukuunottamatta sitä, että muut olivat onnistuneet parkkeeraamaan ratsunsa juuri reitilleni ja jouduin vähän väistämään, jottei tulisi kolaria. Hilla oli tällä tunnilla oikein kiva ja minulle jäi hyvä fiilis koko tunnista. Äitille kiitos videoinnista!

Hiihtolomalla kävimme Joensuun seudulla tapaamassa sukulaisia ja ystäviä. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastamaan talvella ulos/lumihankeen. Ratsunani toimi eräs äitin ystävän hannovertamma, Doreen J eli "Didi". Se oli oikein tosi sympaattinen tapaus ja toi monessa mielessä kovasti mieleen Sarman.