♥ maratonpostaus

Pari viikkoa sitten Iitu oli sijaistamassa meidän maanantain tunnilla. Meillä oli ihan tavallinen puomitunti, jossa teimme tehtäviä askelten lyhentämisen ja pidentämisen kanssa. Kerttu oli tosi hyvällä fiiliksellä koko tunnin, mutta puuskutti mielestäni vähän normaalia enemmän. Toiselle pitkälle sivulle oli asetettu puomit, joissa piti ottaa mahdollisimman pitkiä askelia niin, että hevonen joutuu venyttämään tosissaan, että saa askeleensa riittämään ja poni tietenkin vähän lisää. Toisella pitkällä sivulla taas oli lyhentämistehtävä, jossa piti ratsastaa paljon puolipidätteitä ja mahtua todella lyhyisiin väleihin. Ravissa koin vaikeammaksi pidentämistä vaativat puomit ja laukassa lyhentäminen oli haastavampaa. Iitu osasi kuitenkin neuvoa minua hyvin ja saatiin tehtävät onnistumaan. Oli ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa Kertun selkään tavallisella tunnilla!

Kuva ei ole kyseiseltä tunnilta!

Keskiviikkona olin rästimässä kouluintensiivitunnilla ja nautinto pääsi jatkumaan kun luin listasta Kerttu. Minun oli pakko lukea listat monta kertaa uudestaan, ennenkuin uskoin asian todeksi. Miettikää, pääsin kaksi kertaa samalla viikolla Kertun selkään, ilman valmennusta, kisoja tai muutakaan erikoista. Iitu päätti, että ryhmä aloittaa "alusta" näin uuden vuoden kunniaksi perusasioiden kertaamisella ja tällä kertaa aiheena oli tempo/rytmi. Harjoittelimme tätä lähinnä siten, että ratsastimme ensin hevosen hyvään tempoon ja kokeilimme, että pystymmekö jättämään käden tai jalan pois ilman, että tempo muuttuu. Teimme tätä kaikissa askellajeissa ja koin laukan kaikista vaikeimmaksi. Kerttu osasi pääosin jatkaa sopivassa tempossa, mutta muutamaan kertaan vauhti hieman kiihtyi. Rakastan puolentoista tunnin pituisia kertoja, kun tuntuu, että siinä kerkeää oikeasti tekemään kaikki asiat, eikä mikään jää kesken!

Torstaina menin Wilmalla. Meillä oli puomeja. Mä en muista tästä tunnista ihan kamalan paljoa, eikä minulla ole minkäänlaista materiaalia niin en pääse edes virkistämään muistiani. Wilma oli muistaakseni ihan ok, mutta sain kommenttia, että en saa ratastaa niin "kerttumaisesti" ja minun pitää keskittyä pitämään kantapääni samassa tasossa. Puomit taisivat olla pituushalkaisijalla ja johonkin kohtaan piti tehdä voltti. Viimeisellä kierroksella meni muistaakseni ainakin kohtalaisen hyvin. Apua, kuinka joku tunti voi olla näin hämärän peitossa? Ehkä mun nyt pitää aktivoitua tän kirjoittamisen kanssa, eikä antaa näiden jäädä roikkumaan näin pitkäksi aikaa. Silloin voisin kirjoittaa yhdestä tunnista pidempiä selostuksia, eikä minun tarvitsisi tiivistää kahden viikon tapahtumia yhteen samaan postaukseen!

Tämäkään kuva ei ole kyseiseltä tunnilta.

Lauantaina olin myös rästillä, pääsin pitkästä aikaa menemään Konstalla. Konsta on n. 180cm korkea jättiläinen ja satulaan päästyäni totesin, että tänään ei ainakaan parane pudota. Tämä on ainut tunti näiden viikkojen aikana, josta minulla on oikeasti materiaalia, koska en ole viitsinyt pakottaa äitiä kuvaamaan pakkasten takia. Äitillä on sormissa semmoinen sairaus, jonka takia ne paleltuu normaalia helpommin ja menevät melkein toimintakyvyttömiksi. Heti kun vähän kelit lauhtuvat niin lupaan, että materiaalin määräkin lisääntyy! Alkuverkassa teimme aika paljon siirtymisiä ja kaarevia uria. Konsta oli alussa ehkä vähän hidas pohkeelle ja muutamaan kertaan jouduin sitä raipalla muistuttamaan, että pitää liikkua eteenpäin. Aloitimme kuitenkin jossain vaiheessa puomityöskentelyn, niin eiköhän jo heppakin herännyt tähän päivään. Teimme ensin töitä päädyssä olevilla puomeilla ja kavaleteilla. Tämän jälkeen siirryimme suorille, joissa oli neljä puomia, kolmen laukan väleillä. Nämä onnistuivat molemmat mielestäni ihan hyvin. Konsta oli kiva tällä tunnilla ja opettajakin kommentoi, että meni tosi hyvin ja reagoin aina nopeasti eteen, tarvittaessa raipankin kanssa, kun Konstalla on ilmeisesti välillä tapana harrastaa tämmöistä pientä loikkimista varsinkin loppuraveissa. Ei siis mitään sen kummalisempaa kuin, että hakee vähän painoa takajaloille etujalat ilmassa ja heittää pukit ennenkuin jatkaa taas normaalisti eteenpäin. Raipalla sai tilanteet aika nopeasti aina ohi!

Tällä kertaa uskalsin laittaa videon taustalle vähän enemmän oman tyylisempää musiikkia, haittaako se vai pyrinkö tulevaisuudessa etsimään videoille musiikit esim. nrj:n top-listoilta? :)

Maanantaina pääsin taas Kertun selkään ja voi, että sitä tunnetta mikä tuli kun kävin lukemassa listat. Hypin varmaan riemusta tallin käytävällä ja sain taas ihmisiltä perin kummastuneita katseita! Teimme tehtäviä laukan tempon kanssa ja pitkälle sivulle oli aseteltu puomit, joiden välissä piti ratsastaa normaalia ravin tempoa, mutta ennen puomeja lyhentää niin, että hevonen joutuu oikeasti pidentämään askeliaan venyäkseen normaaleihin väleihin. Laukassa piti pystyä säilyttämään sama tempo koko tehtävän ja tekemään hyvät lähestymiset joka puomille. Tämä tunti meni todella hyvin ja Kerttu oli ihan innoissaan. Kommenttia sain, että minun pitää muistaa, että pysyn paremmin itse pystyssä, etten kerää poniin niin paljon painetta, kun tällä kertaa kuitenkin ylitettävänä oli vain puomeja. Kerttu on niin paras♥


Tiistaina minulla olisi ollut valmennus, mutta se peruttiin kovan pakkasen vuoksi. Tämä oli todella harmi, koska olin odottanut valmennusta jo todella pitkään. Ymmärrän tietenkin, että hevosten parhaaksi tämä päätös tehtiin, mutta kyllä te ymmärrätte harmistukseni. Laskeskelin tässä, että voi olla ,etten pääse hyppäämään Kertulla ollenkaan ennen seuraavia kisoja, jotka on 2.2 ja edellisen kerran olen sillä esteitä ylittänyt joulukisoissa. Toivotaan nyt parasta, että huomenna olisi estekerta kun viime kerralla oli puomeja. Kerttua tuskin saan ratsuksi, koska olen sillä nyt niin paljon päässyt menemään.Jos nyt edes jollain hevosella pääsisi muutaman esteen ylittämään, ettei ihan tarvitsisi kylmiltään startata, kun muistanette varmaan tämän joulukisa-katastrofin. Suunta on siis vain ylöspäin!

Keskiviikkona olikin "ensimmäinen" tuntini uudessa vakituntiryhmässäni. Vaihdoin siis nyt keskiviikon kouluintensiiviryhmään, jossa ei hypätä ikinä ja tunnit ovat aina puolitoistatuntia. Samalla kuvioihin tuli mukaan uusi opettaja, Ida "Iitu" Toiviainen. Olen käynyt monta kertaa rästimässä tällä tunnilla ja pitänyt sekä ryhmästä, että opettajasta. Iitu opettaa mielestäni todella hevosystävällisesti ja eleettömästi. Hän painottaa todella paljon sitä, että selässä ei saa tehdä mitään ylimääräistä vaan kaikella tekemisellä tulee olla päämäärä. Pidän Iitussa myös siitä, että hän selittää oppiensa syvimpiä tarkoituksia ja kertoo mitä erilaisilla tehtävillä haetaan. Vaihdoin tälle tunnille kehittääkseni perusratsastustaitoani, koska tavoitteenani olisi saada ratsastettua kaikki hevosen läpi aina kun nousen niiden selkään. Tällä kyseisellä tunnilla ratsunani toimi Paavo. Mä tykkään tosi paljon mennä Paavolla, vaikka se onkin aika erilainen kun ne hevoset, joilla ratsastan yleensä. Tällä tunnilla jatkettiin meidän omaa "alkeiskurssia" aiheella asetus/taivutus. Teimme paljon kaarevia uria ja erilaisia siirymisiä. Tunti oli ihan älyttömän hyvä ja sain monia ahaa-elämyksiä.  Mun piti muistaa taivuttaa hevosta koko rungostaan siten, että pidän kuitenkin huolta siitä, että pohkeet pyytävät sitä jatkamaan samaa linjaa, sekä etu-, että takajaloillaan. Paavo meni varsinkin lopputunnista todella hyvin!

Kuva ei ole kyseiseltä tunnilta.

Torstaina minua pyydettiin liikuttamaan Anne, koska osa tunneista peruttiin pakkasen takia, eikä Annelle ilmeisesti ollut sopivaa tuntiapaikkaa.  Tiedossa kuitenkin oli, että olen menossa tallille muutenkin, niin liikuttaminen hoitui hyvin siinä sivussa. Tein aika yksinkertaisia juttuja kaikissa askellajeissa, testasin kaasun ja jarrun, sekä väistöjen avulla sivuille vievät avut. Lopuksi Immi tuli vahtimaan, että istun satulassa mahdollisimman nätisti. Immi on oikeasti aika hyvä katsomaan tuommoisia asioita ja kiinnitti huomiota vähän erilaisiin asioihin kuin normaalit opettajani. Kiitos!

Kuva ei ole kyseiseltä kerralta.

Tänään, sunnuntaina meillä piti olla Christelin istunta/fysioterapiatunti, mutta pakkasen takia se siirrettiin ensi viikonloppuun. Tämä ei haitannut aivan kamalasti, koska se kerkeää kuitenkin olemaan ennen kisoja ja minulla on mennyt nyt koko päivä tämän blogin kirjoittamiseen ja läksyjen tekemiseen. Pitkästä aikaa oli viikonloppu, jolloin minulla ei ollut oikeastaan mitään menoja. Sain vaan levätä ja kerätä virtaa edessä olevaa viikkoa varten :)

♥ polveni

Olen täällä blogissani usein maininnut polveni ja niiden kipeytymisen erinäisissä tilanteissa, mutten ole ikinä oikeastaan kunnolla kertonut mikä niitä vaivaa. Minulle on siis lääkäri diagnosoinut osgood-slatter taudin, joka on rasituksen provosoima tilanne, jossa polvilumpiojänne kiinnityskohdastaan on ärsyyntynyt. Osgood-slatterin tauti ajoittuu vaiheeseen, jolloin sekä sääriluun yläosan, että polvilumpiojänteen kiinnityskohdassa tapahtuu nopea luutuminen. Polvilumpiojänne kiinnittyy erilliseen luutumistumakkeisiin muodostaen normaalistikin pienen kohouhan sääriluun etupuolelle, juuri polven alapuolelle. Taudissani kohouma tulee enemmän esiin, kohoten alustaltaan ja mahdollisesti pirstoutuu jossain vaiheessa. Röntgenkuvassa erottuu usein pirstaileinen polvilumpiojänteen kiinnityskohta. Kipu tuntuu yleensä sääriluun yläosassa polvilumpion alla jänteen kiinnityskohdassa. Polvi voi olla turvoksissa ja kipu provosoituu yleensä silloin kun kipukohtaa kuormittaa normaalia enemmän painetta, esim. kyykistyessä. Tautiin ei ole oikeastaan mitään varsinaista hoitoa vaan kivun pitäisi vähentyä polven luutuessa loppuun. Ennen tätä pitäisi kuitenkin muistaa venytellä ahkerasti jokaisen liikuntasuorituksen jälkeen ja välttää kovaa kipua tuottavaa liikuntaa. Olen joutunut muutamaan kertaan koululiikuntatunnilla siirtymään sivuun kun polvi on ottanut itseensä niin paljon, ettei käveleminenkään onnistu kunnolla. Ratsastaessa ongelma tulee eteen vain tietynlaisilla satuloilla ja vahannassa tämmöisiä satuloita on käytössä Teddyllä, Raulilla ja Nomarilla. Kaikki nämä hevoset ovat ihan mahtavia ja erityisesti minua harmittaa se, etten Nomarilla pysty enää ratsastamaan ilman semmoista hampaat irvessä sinnittelyä. Tauti alkoi oireilemaan minulla oikeastaan siinä vaiheessa kun siirryin ylä-asteelle. Aluksi kipu tuntui molemmissa polvissa, mutta enää kipua tuntuu vain vasemman puoleisessa polvessa. "Polviongelman" huomaa ratsastuksessani siten, että minulla on vaikeuksia pitää kumpaakin kantapäätä yhtä alhaalla. Yleensä oikea kantapää on hyvin alhaalla, mutta vasemmassa jalassa kantapää voi olla hetkittäin jopa ylöspäin. Tämän seurauksena painoni jakautuu satulaan väärin ja istun usein enemmän oikealla istuinluulla. Vasemman puoleinen hartia tippuu alas ja kylki supistuu, jonka seurauksena vasen käteni on usein alempana kuin oikea. Opettajani on kuitenkin ottanut tavakseen muistuttaa minua tästä tarpeeksi usein ja sitkeästi yrittää saada minut pitämään istuntaani oikein. En tietoisesti yritä varoa polveani mitenkään, enkä välttämättä itse huomaa ollenkaan vaikka istuisin ihan kierossa! Olen käynyt hoitamassa vaivaani hierojalla, jossa jaloistani on pyritty poistamaan lihaskireyttä. Hierojalla käynti on ollut todella tehokasta ja jalat ovat olleet aina todella hyvässä kunnossa reissun jälkeen. Täällä olen myös opettellut kinesioteipin käyttöä. (Hieronta ja kuntoutuspalvelu Teija Aarnio) Lisäksi olen osallistunut tallillamme fysioterapia/istunta-tunneille, joita käy pitämässä Christel Wihma. Christel on ollut myös äärimmäisen paljon hyödyksi ja osannut auttaa minua korjaamaan istuntaani. Christel on tulossa taas 19.1 käymään vahannassa ja olen yrittänyt keksiä asioita, joista voisin häneltä kysyä. Hän on osannut antaa minulle todella hyviä kotivinkkejä, joita olen aina parhaani mukaan toteuttanut normaalin lihaskunnon ohella. Olen käyttänyt tämän tekstin kirjoittamiseen netistä löytyvää tietoa ja ensimmäinen kuva on kopioitu googlesta! Toivottavasti tämä selkeytti asiaani, edes jonkin verran. Alla pari havainnollistavaa kuvaa:

Tässä kuvassa näkyy aika hyvin tuo vasemman jalan kantapää, osittain myös käsien korkeusero.

Tämä kuva havainnollistaa kylkeni supistumista ja hartialinjaani.

♥ UV -video

Tein uuden vuoden kunniaksi pienen koostevideon meistä Kertun kanssa, mutta unohdin julkaista sen! Minun kaikki videonteko ohjelmani ovat rikki, eivätkä toimi kunnolla niin tässäkin on vain koottu kaikki pätkät peräkkäin ja laitettu musiikki taustalle, mutta älkää antako sen häiritä. Katsokaa kuinka mahtava tuo poni on♥

♥ sulkutaivutustako?

Keskiviikkona ohjelmassa oli rauhallinen maastokävely Kertun kanssa. Äiti lähti mukaamme ratsunaan kaikista fiksuin ja järkevin Leo, joka vain katseli kummastuneena, kun poni hyppäsi metrin loikalla jokaisen vesilätäkön yli. Kävelimme tallin ympärillä menevää lenkkiä sikin sokin ja saimme aikaa kulumaan n. 45 minuuttia. Retki sujui oikein mallikkaasti, vaikka ponilla olikin vähän ylimääräistä virtaa! Tallille palattuamme parantelin vielä Kertun harjaa/häntää ja leikkasin sen jaloista ylimääräisiä karvoja pois. Vieläkään en ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta ottaen lähtötilanteen huomioon, niin ollaan jo voiton puolella. Katsotaan huomenna, että jos se olisi kerennyt asettumaan niin, että voisin tehdä vielä viimeisen silauksen sille harjalle. Kertulla on melko hankala harja leikata, kun se on niin paksu, joten olen kokenut parhaaksi tavaksi ottaa sen monessa osassa. Tässä on osittain syynä myös ponin hermojen säästäminen, koska olen tunnetusti melko pikkutarkka ja ponin hermot joutuvat aina koetukselle, kun nysvään sen harjan kanssa monta tuntia! Hienoin poni se on♥

Torstaina meillä oli koulutunti ja ratsukseni oli arvottu Wilma. Jatkoimme sulkutaivutusten harjoittelua ja tehtävänä oli tulla ensin käynnissä pitkälle sivulle ja jättää takaosa sisään. Mä olin taas ihan kujalla, mutta se ei ilmeisesti näkynyt ulospäin kovin selvästi. Hetken kuluttua tulimme samaa tehtävää ravissa ja jatkoimme nostamalla laukan ja tekemällä päätyyn ympyrän. Nämä ovat ensimmäisiä tunteja, joissa harjoittelen sulkutaivutusta, joten en oikein osaa sanoa, miten ne sulut meni, koska peilin edessä oli joulukuusi ja en onnistunut rekisteröimään yhtään kommenttia opettajan suunnalta. En tiedä, yrittikö hän edes sanoa mitään vai onnistuinko oikeasti olemaan kuulematta kaikki ohjeet, joita sain. En yhtään epäile kyllä jälkimmäistäkään vaihtoehtoa, koska välillä olen oikeasti huomannut videoita katsellessani, että ainakaan kehuja en kerkiä kuuntelemaan kesken ratsastuksen. Yleensä kuuntelen vain korjattavat asiat ja videoita katsellessani yllätyn, kun sieltä sitten kuuluukin muutamia positiivisia juttuja. Tämä on taas yksi niistä asioista, joita yritän itsessäni kehittää. Tunti oli kokonaisuudessaan aika mielenkiintoinen, onnistuin jopa saamaan kaviosta istuessani hevosen selässä. Wilmalla on välillä tapana heitellä jalkojaan varsinkin laukannostossa ja tietysti onnistuin tunkemaan jalkani eteen. Ei sattunut, vaikka vähän tärähtikin. Tämä tunti sujunut kyllä ollenkaan suunnitelmieni mukaan. Olin todella pettynyt itseeni ja toivon, että huomenna menee paremmin! 

Kiitos kuvista Matildalle (ja äitille?) 

whiiiiiiiiiiiiiiiiiiiu...!

Perjantaina pääsin elämäni ensimmäistä kertaa ihan oikeaan maastoon. Olin jo etukäteen ihan täpinöissäni siitä, että voiko niin kilttejä ja hyväsydämisiä ihmisiä olla, jotka antavat puolitutun ihmisen lähteä maastoilemaan hevosellaan. Olen nähnyt kyseisen hevosen muutamaan kertaan vahannassa järjestetyissä kisoissa, mutta en varmaan ikinä ennen ollut edes koskenut siihen. Johanna tosiaan lähti viemään minua ja Rollea maastoon kulkien itse polkupyörällä. Sain ennen matkaan lähtöä testata Rollea hetken kentällä, ettei maastossa sitten tule mitään yllätyksiä. Samalla Johanna kertasi kaikkia perusjuttuja, joita on hyvä muistaa kun ei ole niitä aitoja ympärillä. Reissu kesti noin kaksi tuntia ja matkaa kertyi 16 kilometriä. Suurin osa matkasta taittui ravaten, mutta pahimmat alamäet kävelimme ja muutamassa kohdassa sain kokeilla jopa laukkaamista. Tämä oli siis tosiaan ensimmäinen kerta kun laukkasin kunnolla maastossa! Rolle oli todella järkevä maastokaveri ja vaikka vastaan tuli kaikki mahdolliset paloautosta lähtien niin minulla oli kokoajan semmoinen turvallinen olo sen selässä. Iso kiitos Johannalle ja Rollelle tämän päivän toteutumisesta!!