♥ liian paljon kirjoitettavaa

Aluksi on aivan pakko pahoitella pientä hiljaiseloa mitä täällä blogin puolella on nyt ollut ja muistuttaa, että Facebookissa pystyy seuraamaan tapahtumia pikkuisen aktiivisemmalla tahdilla. Linkki blogin facebook sivulle löytyy blogin oikeasta sivupalkista muiden someikonien kanssa samasta kohdasta!

Tiistaina  pari viikkoa sitten meillä oli valmennus. Jos joku ei vielä tiennyt, niin menen aina valmennuksissa Kertulla. Aloitimme aika pitkällä alkuverryttelyllä. Teimme paljon voltteja, ympyröitä ja väistöjä. Minä sain tehdä myös muutamia spurtteja pitkällä sivulla, jotta saan ponin hyvin hereille. Teimme myös sellaista loivaa kiemuraa kahden puomin yli. Tätä piti ratsastaa siten, että tuntui melkein kuin poni olisi ollut umpihumalassa, kun väistättelimme takaosaa aina kaarteissa erisuuntiin. Harjoittelimme myös vähän laukanvaihtoja, ponin kanssa tietysti ravin kautta. Aluksi sain Kertun vaihtamaan laukat tosi hyvin, mutta sitten kun se taas vähän innostui, niin tuli taas muutama askel enemmän ennen kun sain sen takaisin raviin. Hyppäämisen aloitimme tehtävällä, jossa oli ensin pysty kokorataleikkaalla ja siitä kolmen askeleen päässä uransuuntainen ristikko. Teimme tämän tehtävän ihan hyvin, vaikka väli jäikin vähän pitkäksi ja poni joutui venyttämään hiukkasen liian kaukaa ristikolle. Seuraavaksi vuorossa oli muuri. Tämä oli lähinnä testi, että kaikki menevät yli muurista ja saamme kokeilla muurille johtavan kaarteen ennen varsinaista tehtävää. Kerttu ei sanonut muurista mitään ja sain paikankin osumaan hyvin tälle esteelle. Tämän jälkeen teimme muutamia radan osia, josta sitten jatkoimme vähän pidemmälle radalle, joka meni suunnilleen näin:

Lyhyempi rata meni kuulema ihan nappiin, vaikka minä nyt tietenkin huomasin muutamia korjattavia asioita. Pidemmällä radalla kaikki muut meni tosi hyvin paitsi muuri... voi, että kun ärsyttää! Mä tein saman virheen kaksi kertaa saman radan aikana. Annu sanoi, että musta tulee laborantti, jos oon noin pikkutarkka ja pitäis oppia ajatteleen niitä hyviä puolia! En saanut edes uusia, kun mulla on ilmeisesti joku henkinen harjoitusjakso menossa, jossa mut opetetaan pois perfektionismista. Siinä voi ollakin tekemistä! Kerttu oli tietenkin taas ihan ykkönen ja nyt se oli vielä oikein erityisen liekeissä. Luulen, että tämän kertainen alkuverryttely sopi sille jotenkin normaalia paremmin ja sain sen innostumaan tekemisestä vielä vähän enemmän kuin yleensä! Osa kuvista on Idan ottamia ja osa on Matsun ottamia, kiitos kummallekkin!

Ainakin mennään ylämäkeen! Tässä siis pitäisi tulla hallittu raviinrsiirtyminen :D

Keskiviikkona minulla oli rästi ja pääsin harjoittelemaan Wilman kanssa kouluratsastusta. Aloitimme tunnin ratsastamalla hevosia melko itsenäisesti, jonka jälkeen jokainen kävi kertomassa opettajalle mitä haluaisi hevosessa parantaa. Minä sanoin, että haluaisin Wilman suoremmaksi ja paremmin pohkeen eteen. Sain tehtäväksi tehdä paljon erilaisia siirtymisiä. Saatuani Wilman kuuntelemaan paremmin eteenpäin vieviä apuja huomasin sen suoristuvan samalla. Enää ei mentykään kiemurrellen kuin madot eteenpäin. Tunnista jäi hyvä fiilis ja seuraavan kymmenen kerran jälkeen aionkin siirtyä kyseiselle tunnille ratsastamaan.

Torstaina pääsin taas Sarman kyytiin. Kyllä mua on nyt lellitty kun olen päässyt nautiskelemaan siitä jo kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä. Vieläkin oli pientä pelkällä hymyllä ratsastelua havaittavissa, mutta nyt meni mielestäni jo paljon paremmin ja löysin taas vähän oikeita nappuloita. Teimme paljon voltteja kaikissa askellajeissa ja harjoittelimme suoruutta laukkaamalla pitkää sivua pitkin uran sisäpuolella. Tehtävä oli vähän samantyyppinen kun edellisellä Sarma-kerrallanikin. Illalla tein vielä iltatallin kun äiti oli työmatkalla.

Anna otti minusta ja Sarmasta tämmöisen herkistelykuvan viime koulukisojen jälkeen!

Sunnuntaina meillä oli Kertun kanssa Christel Wihman istunta/fysioterapiatunti. Christel on pyytänyt, etten julkaise mitään tuntiin liittyvää materiaalia vaan kuvauksia saa käyttää vaan itsensä kehittämiseen. Harjoittelimme tällä kerralla lähinnä omaa suoruuttani. Teimme paljon pohkeenväistöjä ja reaktiotehtäviä. Kerttu oli ihan todella kevyt ja notkea tällä kerralla. Pystyin nostamaan laukat kokonaan pelkällä istunnalla ja poni toimi muutenkin ihan ajatuksen voimalla. Kysyin, että miksi Kepa on aina Christelissä paljon innokkaampi ja energisempi kuin normaalisti esim. valmennuksissa. Sain vastaukseksi, että se voi johtua siitä että valmennuksissa on enemmän suorituspaineita. Christelissä keskityn vain ja ainoastaan itseeni ja oman istuntani kehittämiseen. En uskalla kirjoittaa tämän enempää, etten riko lupaustani hänelle!

Maanantaina minulla oli vuorossa koulutunti Raulin kanssa. Raulilla käytetään ilmeisesti nykyään aika paljon gramaaneja ja oli taas aluksi vähän totuttelua pitää useampia naruja käsissään, varsinkin kun sormat alkoivat jäätymään jo heti alkutunnista. Teimme aika lähelle samaa tehtävää kuin noilla Sarma kerroilla, eli loivaa kiemuraa pohkeenväistöjen kanssa ja laukassa pitkää sivua suoruutta hakien. Polvet ottivat tästä tunnista vähän itseensä, mutta olin kuitenkin ihan tyytyväinen kun sain korjattua kaikki tarvittavat asiat hyvin!

Torstaina peruinkin oman tuntini, koska meillä oli illalla rästivalmennus sähkökatkoksen takia. Tällä kertaa ei välttämättä sujunutkaan ihan täydellisesti. Suoraan sanottuna tämä oli huonoiten onnistunut valmennus minulta ja Kertulta ikinä. Meillä oli todella vaikea tehtävä ja Annun sanoin tällä kerralla laitettiin painonnostaja balleriinatunnilla, eli ei harjoiteltukaan meidän vahvuuksiamme. Tehtävinä oli mm. laukanvaihtoristikko ja kavalettijumppasarja kaarevalla uralla. Harjoitukset olivat lähinnä semmoista teknistä piipertämistä, jota ei harjoitella välttämättä kovinkaan usein tavallisilla tunneilla.  Saimme kuitenkin tehtyä kaikki tehtävät läpi, mutta en ollut ollenkaan tyytyväinen itseeni, koska en ostannut auttaa ponia hankalissa tehtävissä tarpeeksi hyvin. Koen myös esteen edessä olevat ponnistuspuomit erityisen hankaliksi ja sain aikaan muutaman kiellon tästä johtuen. Kerttu oli kuitenkin hieno ja yritti loppuun asti vaikka kuskin aivotoiminta ei ollutkaan ihan täydellä teholla tällä kertaa. Iso kiitos ponille, valmentajalle ja kanssa ratsastajille siitä, etteivät he menettäneet hermojaan minun kanssani!


Maanantaina sain mennä tallin yhdellä pikkuponilla, Dutella. Olin ihan varma, että olen aivan liian pitkä sille ja jalkani ylettyvät ainakin sen polviin, mutta ponilla olikin sen verran massaa keskivartalossa, että jalkani asettuivat ihan hyvään kohtaan sen kyljissä. Däääm, kerrankin kun pääsin tuudittautumaan ajatukseen että mulla olisi vihdoin liian pitkät jalat jollekin ponille! Teimme alkuun paljon työskentelyä pääty-ympyröillä. Meidän piti väistää takaosaa ulospäin ympyrän kaarella ja saada näin hevoset hyvin kuulolle kyljistään tulevaa laukanvaihto tehtävää varten. Vaihtotehtävä muodostui  kaarevan uran tyyppisestä tiestä, jossa oli kaksi puomia. Kummallakin puomilla tuli tehdä vaihto. Tunnilla olevilla poneilla oli oma tehtävä, jossa puomien päältä piti kääntää heti voltille vaihtoa auttaakseen. Yllätyin, kun Dutte osasikin vaihtaa laukat vallan mainiosti. Kepa voisi ottaa siitä vähän mallia noissa lentävissä laukanvaihdoissa. Ei ole aina kiva kiskoa sitä raviin kesken radan. Dutte oli kokonaisuudessaan aika hauska tapaus ja naureskelinkin, että eipä ainakaan olisi pitkää pudotusta maahan, jos sattuisi ilmalento tapahtumaan kesken tunnin!

Kiitos Viiville kuvasta ja bloggerille kuvan pilaamisesta -.- 

Tiistaina meillä oli valmennus, jossa harjoittelimme laukan lyhentämistä ja pidentämistä. Tehtävän ideana oli todentaa meille se, että kuinka nopeasti meidän pitää pystyä reagoimaan radalla erilaisiin tilanteisiin. Alussa Kerttu oli vähän tahmea ja haluttoman oloinen, mutta tehtäviin päästyämme huomasin senkin pikkuhiljaa innostuvan ja palaavan takaisin normaaliin fiilikseen. Aluksi teimme pitkällä sivulla olevia kahta pikkuristikkoa joiden väliin piti tehdä tiettyjä laukkamääriä, jotka vaihtelivat tehtävän aikana. Yksi tehtävä oli mm. tulla ensimmäinen ristikko isolla laukalla ja lyhentää laukka heti sen jälkeen ja tulla toiselle pompulle lyhyessä laukassa. Meillä taisivat askeleet vaihdella 6 ja 8 askeleen välillä. Varsinainen tehtävä oli pienimuotoinen rata, joka alkoi jumppasarjalla, jossa ensimmäinen väli piti tulla lyhyemmillä askelilla, toinen pidemmillä ja kolmas taas lyhyemmillä. Ensimmäisellä kerralla Kerttu taisi ottaa keskimmäiseen väliin yhden ylimääräisen askeleen, mutta sain korjattua tämän heti seuraavalla kierroksella. Jumpan jälkeen piti avata laukkaa ja lähestyä okserille, joka oli sijoitettuna pitkälle sivulle. Okserin jälkeen tarkoituksena oli tulla suoraan pystylle, ja esteiden väliin oli tarkoitus tulla kuusi laukkaa. Kerttu teki ensimmäisellä kierroksella kuusi ja puoli, koska unohdin ottaa ponin mukaan toiselle esteelle. Tämän jälkeen sanoin Annulle, että luulen että saisin esteiden väliin kuusi laukkaa jos ponnistuspuomi otettaisiin pois. Sain kokeilla näin ja onnistui heti. En ymmärrä miksi puomin ylittäminen ennen estettä voi olla niin vaikeaa. Esteen jälkeen tehtiin melko tiukka kaarros, jonka jälkeen hypättiin takaisin päin leikkaa linjalla oleva pysty ja sama okseri kun aikaisemminkin. Näiden esteiden väliin tavoiteltiin viittä laukkaa, mutta muutaman kierroksen kokeiltuamme huomasimme sen olevat vähän liian vähän askelia ponille ja tulin sitten kuudella. Luulen, että jos tämä tehtävä olisi ollut kisoissa niin olisin ensimmäiseen väliin tehnyt juuri tuon kuusi, mutta en välttämättä olisi lähtenyt edes tavoittelemaan sitä viittä toiseen väliin, vaan tehnyt yhden askeleen lisää. Tämän jälkeen palattiin takaisin lyhempään laukkaan ja hypättiin jumppasarja toiseen suuntaan. Olin todella tyytyväinen tähän kertaan ja vaikka muutama kielto tulikin.  Tällä kerralla oli ideana vähän kokeilla ääripäitä ja mielestäni virheitä on hyvä tehdä välillä kotona kuin lähteä kisoissa kokeilemaan onneaan. Sunnuntaina meillä onkin Kertun kanssa taas kisat ja minua vähän jännittää, kun Kertun oma satula on ilmeisesti toppauksessa ja sillä käytetään nyt Hillan satulaa. Minulla on aina ollut Hillan satulassa sellainen olo, että en oikein mahdu istumaan siellä hyvin, vaan tursuan jokapuolelta yli. Olen ilmoittautunut kisoissa menemään toisen radan Leolla. Haluan harjoitella vähän hevosillakin hyppäämistä, kun ponivuosien loppu alkaa lähestymään ikävän nopeasti. Postausta voitte odotella ensi viikon puolella, koska alkuviikosta meillä on vielä kahdet kokeet, joihin on yksinkertaisesti pakko lukea!


Torstaina sain kokeilla ensimmäistä kertaa tallin uusinta tulokasta, Annea. Teimme alussa aika omatoimista verryttelyä, kunnes rupesimme tulemaan suoralla oleville puomeille. Puomeilla tultiin laukassa ja ensimmäinen puomi ylitettiin mahdollisimman pitkillä askelilla. Puomitehtävän keskelle oli sijoitettu kaksi tötteröä, joiden välissä hevonen piti ratsastaa mahdollisimman lyhyille askelille ja tulla lyhyillä askelilla toiselle puomille. Sain korjata vinoja käsiäni, jossa saisin pidätteet mahdollisimman tasaisesti molemmista ohjista, eikä oikea pidättäisi enemmän kuin vasen. Sain tämän korjattua ja pääsin tehtävästä pois. Lopuksi teimme vielä samaa laukanvaihto kahdeksikkoa kuin rästivalmennuksessa, mutta tällä kertaa esteen tilalla oli pelkkä puomi. Minun piti luottaa siihen, että hevonen kääntyy kyllä ulkopohkeestani ja pitää kädet omilla puolillaan. Vaihdot onnistuivat mielestäni ihan hyvin ja tunnin päätyttyä opettaja sanoi, että ratsastin tänään hyvin. JEE!

Tässä on yksi kuva Annesta. Kuvan on ottanut Henna ja selässä on Annu.

Torstai tunnin jälkeen meillä oli vielä katrilli harjoitukset meidän joulujuhlaamme varten. Minä saan mennä joulujuhlassa Leolla, sekä kynttiläkulkueessa, että katrillissa. Kannattaa tulla katselemaan!