♥ huolellisuutta!

Maanantaina kapusin pitkästä aikaa Niilon kyytiin. En muista koska olisin viimeksi sillä ratsastanut saatika tehnyt sen kanssa mitään muutakaan. Välillä olen pessyt sen juomakuppia auttaessani iltatallin teossa, mutta muuten kyseinen hevonen on aika harvoin osunut missään yhdeydessä kohdalleni. Niilo on semmoinen ns. "ihan kiva" -hevonen. Tykkään kyllä ihan ratsastaa sillä, mutta minulle ei välttämättä tulisi mieleen esim. toivoa sitä seuraavalle tunnille. Tällä kertaa meillä oli ihan tavallinen koulutunti. Teimme paljon pohkeenväistöjä ja harjoittelimme tekemään täsmällisiä, hyvin valmisteltuja siirtymisiä. Alkuverryttelyn aikana teimme toiselle puolelle maneesia pohkeenväistöjä. Opettaja kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että painoni tipahtaa väistäessäni hieman toiselle puolelle ja pyysi minua menemään suorilla väärää kevennystä korjatakseni istuntaani. Luulen, että tämä auttoi jonkin verran, koska tämän jälkeen hänen ei tarvinnut enää huomauttaa tästä asiasta niin usein. Väistöjen lisäksi meidän tuli tehdä käyntiinsiirtyminen vastakkaiselle pitkälle sivulle. Tämä onnistui mielestäni ihan hyvin. Kerran valmistelu jäi vähän puolitiehen, kun keskittymiseni herpaantui kun jouduin yllättäen väistämään erästä tunnilla ollutta ratsastajaa. Tällä kerralla siirtyminen oli melko töksähtävä, mutta muilla kierroksilla ei ollut mitään ongelmia. Tehtyämme tätä tarpeeksi siirryimme laukkatyöskentelyyn. Tulimme käynnissä päätyyn ja teimme huolelliset valmistelut. Laukkaa ei saanut nostaa ennen oikeaa hetkeä. Minä jouduin hakemaan tätä ensimmäisillä kierroksilla jonkin verran ennenkun sain tehtyä kunnollisen noston, mutta kävin vähän toisessa päädyssä harjoittelemassa, että pääsin esittämään opettajalle sen paremman version! Tykkäsin tämän kertaisesta tehtävästä tosi paljon ja minua vähän harmittaa kun tunnista ei ole minkäänlaista materiaalia. Saatte taas tyytyä tämmöiseen monta kertaa esillä olleeseen Niilo kuvaan, jossa en ole edes itse sen selässä! Postaus sentään tuli ihan ajoissa, eikä jäänyt roikkumaan pitkiksi ajoiksi.

♥ nyt on sitten uusia kuvia!

Tänään on luvassa uusia kuvia ja mahtavia fiiliksiä. Saimme kaikki tavoitteet suoritettua, eli muistin radat ja pääsimme jokaisen esteen toiselle puolelle ensimmäisellä yrittämällä. Pieniä kauneusvirheitä kummassakin radassa, mutta tällä kertaa olen enemmän kuin tyytyväinen. Kerttu oli niin mukana koko touhussa ja meillä oli kivaa yhdessä♥

Kuvia on tällä kertaa paljon, joten jätän tekstin vähän vähemmälle ja pääsette nauttimaan Idan ja Annan ottamista valokuvista ja lopussa vielä äitin kuvaamasta ratavideosta!

♥

♥ kuvistusta arkistoista

Mikään tämän postauksen kuvista ei ole otettu oikeasti kyseiseltä kerralta. Kaivelin vain arkistoista vähän kuvistusta tähänkin postaukseen, jottei tulisi ihan vain mustaa valkoisella!

Maanantaina sain ratsukseni Annen. Meillä oli kavaletti/puomitunti. Ennen hevosten selkään pääsyä meillä oli hieman kriittinen tilanne maneesissa johtuen hevosten pakkasvirtapiikistä, mutta selviytyttyämme tästä kunnialla ja päästyämme hevosten selkään ei enää lopputunnista ollut mitään ongelmaa. Teimme muistaakseni ihan normaalin alkuverryttelyn, joka sisälsi paljon avotaivutuksia ja väistöjä. Siirryimme kuitenkin piakkoin puomityöskentelyyn ja siitä sitten tunnin varsinaiseen tehtävään, johon sisältyi neljä kavalettia päädyssä. Ensin tulimme uraa pitkin ja väistätimme laukassa oikealle linjalle, linjan löydyttyä tuli ensimmäinen kavaletti. Loput kolme kavalettia oli asetettu päätyyn puolikaaren mallisesti 3-4 askeleen päähän toisistaan. Annen kanssa tehtävänäni oli ensin kokeilla ilman päädyn keskimmäistä kavalettia, että kuinka hyvin pystyn lyhentämään/kontrolloimaan laukkaa, kun Annella on luonnostaan melko pitkä laukka, jota on vähän haastava lyhentää. Sain tämän kuitenkin onnistumaan ja sain siirtyä tekemään tehtävää ns. oikein. Tämä tunti onnistui mielestäni todella hyvin ja olin tosi tyytyväinen sen jälkeen. Erityisen tyytyväinen olen viimeiseen kierrokseen, jossa minusta tuntui että oikeasti istunnallani vaikutin hevoseen enkä vain keikkunut sen yläpuolella! Pidin tämän tunnin tehtävästä tosi paljon, vaikka se olikin aika yksinkertainen!

Keskiviikkona pääsin nauttimaan Kerttuterapiasta. Meillä oli tavalliseen tapaan puolentoista tunnin koulutunti. En muista, että tunnilla olisi ollut mitään varsinaista tehtävää, jonka ääressä olisimme tehneet töitä. Lähinnä yritimme saada hevoset kyljistä pehmeiksi tekemällä paljon erilaisia väitöjä ja voltteja. Hevoset piti saada reagoimaan apuihin siten, että pystyi välillä vain olemaan hiljaa tekemättä mitään ja tarvittaessa sitten korjaamaan. Kerttu oli melko hyvä tällä tunnilla, mutta itse saisin vähän tormistautua, ettei asioiden loppuun viemiseen menisi niin kauan aikaa. Se viimeinen puolituntia pelastaa kyllä koko homman, koska muuten minusta tuntuisi, että asiat jäisivät kesken. Kerttu on vaan niin mahtava ja ihanaa päästä menemään sillä välillä ihan normaaleillakin tunneilla♥

Torstaina liikutin Annen ja perjantaina Wilman, kun tunnit oli peruttu pakkasen takia. Perjantaina Wilman liikutuksen yhteydessä auttelin myös muiden hevosten irtojuoksuttamisessa. Kumpikin liikuttamani heppa meni mielestäni hyvin vaikka teinkin aika yksinkertaisia juttuja. Annen kanssa harjoittelin sulkutaivutuksia ja ratsastelin paljon peilejä kohti, jotta pystyin tarkkailemaan sitä, että kantapääni/käteni ovat samalla tasolla. Wilman kanssa mennessäni maneesissa oli muitakin ratsukoita, joten en tehnyt mitään varsinaista tehtävää vaan katselin vähän tilannetta ja tein mitä parhaaksi tuntui juuri sillä hetkellä. Kylmä tuli vaikka laitoin päälle kaksi toppatakkia, mutta ei voi valittaa!

Sunnuntaina oli pakkasen takia siitynyt Christelin fysioterapia/istuntatunti. Kerttu oli hyvällä fiiliksellä mukana, mutta tunnilla oli niin paljon häiriötekijöitä, että en kokenut tätä kertaa aivan niin hyväksi kun niitä edellisiä. Christel osasi kuitenkin antaa taas tosi hyviä vinkkejä istuntani parantamiseen ja keskittyi tällä kertaa erityisesti polviini ja niistä juontuviin ongelmiin. En uskalla oikein kirjoittaa tästä tunnista tämän enempää, koska noudatan edelleen pyyntöä, olla julkaisematta mitään materiaalia tuntiin liittyen :)

Maanantaina menin taas vaihteeksi Annella. Tällä kertaa meillä oli estetunti. Aloitimme tunnin mielestäni tosi kivalla vettyttelytehtävällä, johon sisältyi mm. avotaivutuksia ympyrän kaarella ja laukannostoja. Anne kuunteli apuja hyvin ja teki kaiken mitä pyysin tosi pienillä avuilla. Siirryimme hyppäämään pituushalkaisijalla olevaa pystyä. Lähestyimme estettä opettajaa kohti ja opettaja näytti kädellä, että kumpaan suuntaan pitää kääntyä. Hypyt onnistuivat mielestäni hyvin ja sain laukat oikein aina esteen jälkeen. Kompastuskiveksi muodostui se, kun välillä oli muidenkin vuoro. Anne otti pulttia äänestä, joka lähtee hevosen ponnistaessa esteelle. Nyt voin sanoa olleeni ihan kunnolla pystyyn nousevan hevosen selässä. Opettaja hoisi tilanteen todella ammattimaisesti ja lopulta päätti, että Anne viedään talliin. Hän sanoi, että hypyt onnistuivat niin hyvin, ettei viitsi ruveta kaivamaan verta nenästä. Ymmärrän tämän täysin ja olen vähän yllättynyt kun pysyin tilanteessa melko rauhallisena. Luulen, että enemmän minua olisi jännittänyt, jos olisin joutunut katselemaan sitä jonkun muun hevosen selästä käsin. Mun itsesuojeluvaistoni ei selvästikään ole vielä löytänyt perille, koska olisin varmaan jatkanut tunnin loppuun jos opettaja ei olisi pyytänyt poistumaan!

Tiistaina minulla oli rästivalmennus. Pääsin nauttimaan melkein yksitysopetuksesta, koska minun lisäkseni siellä oli vain yksi ratsukko. Muut olivat joutuneet perumaan erinäisistä syistä. Tehtävä oli älyttömän kiva, ja vaikka muistelen tehneeni samantyylistä tehtävää joskus oman ryhmänikin kanssa niin sain silti korjata monia asioita. Keskityimme erityisesti Kertun laukkaan ja sen rentouteen. Poikkeuksellisesti en kirjoita tämän enempää vaan voitte videolta itse katsoa tehtävät ja niiden sujumisen:



Keskiviikkona pääsin pitkästä aikaa Hillan selkään. En muista menneeni sillä pitkään aikaan, joten oli kivaa vaihtelua päästä kokeilemaan sitäkin taas välillä. Teimme taas aika paljon väistöjä, joiden kautta haimme hevosten kylkien pehmeyden lisäksi suoruutta. Hilla on ainakin minun allani välillä vähän mutkitteleva ja väistöjen avulla sain sen paremmin pohkeiden väliin. Teimme myös runsaasti voltteja ja laukannostoja. Minun piti keskittyä siihen, etten kiirehdi vaan odotan sopivaa hetkeä tehdä siirtyminen ja valmistella se huolella. Huomaan välillä olevani liian hätäinen ja minun pitäisi oppia tekemään asioita enemmän ajan kanssa ja paremmalla valmistelulla. Välikäynneissä opettaja kommentoi, että Hilla sopii minulle tosi hyvin. Mä en ollut ikinä ajatellut tätä asiaa mitenkään, mutta voihan se olla toisaalta tottakin. Ainakin se on ihan hyvän kokoinen.

 Huomenna meillä onkin taas estekilpailut ja starttaan Kertulla luokat 70cm ja 80cm! Pitäkää peukut pystyssä, että suoriudutaan paremmin kuin joulukisoissa ;)