♥ positiivinen yllätys

Nyt saatte olla musta kyllä enemmän kun ylpeitä, koska päivitän blogin jo samanpäivän aikana! Olin siis tänään ratsastamassa ja luettuani listasta Konstan nimen voin kertoa kokeneeni pieniä epäuskon tunteita. Minulle on jäänyt kyseisestä hevosesta vähän semmonen pomppiva möhköfanttikuva, jonka kylkiin mun jalat ei yletä ollenkaan ja kiikun vaan satulan päällä yrittäen istua mahdollisimman nätisti. En siis ollut mennyt Konstalla ikinä, eli uusi tuttavuus kyseessä. Alkukäynneissä pientä pomppimista, kun jostain kulmasta kuului erikoisempi ääni, mutta eipä oikeastaan mitään sen ihmeelisempää. Tunnin aiheena oli avotaivutukset, joita teimme aina pitkillä sivuilla. Päätyihin teimme ympyröitä. Taivutukset onnistuivat pääpiirteittäin hyvin aina kun muistin itse pitää omat hartiani samassa tasossa. Laukassa minun piti keskittyä erityisesti siihen, että laitan hevosen laukkaamaan kunnolla eteen enkä yritä lyhentää askeleita liikaa. Aluksi tämä tuntui vähän hassulta, kun Konstalla kuitenkin oli ihan hevosen laukka ja tuntui, että etenimme melkein neljällä askeleella yhden ympyrän. Totuin tähän kuitenkin aika nopeasti ja pääsin ratsastamaan laukassa muutenkin kuin vain tempoa säädellen. Tykkäsin tunnista todella paljon ja hevonenkin yllätti minut positiivisesti! Minua ei ollenkaan haittaisi jos pääsisin kokeilemaan tätä otusta toistekin. Matilda tuli tallille oikein varta vasten kuvaamaan tuntiani, joten iso kiitos hänelle siitä. Nyt tässä julkisesti lupaan, että korvaan tämän vielä käymällä jossain vaiheessa kuvaamassa hänenkin blogiinsa materiaalia. Blogi muuten sijaitsee osoitteessa:

http://matsunhevoselamaa.blogspot.fi/

Iltatallin tekemisessäkin kerkesin auttelemaan!

Sunnuntaina häämöttääkin sitten matka helsinkiin katselemaan ensimmäistä kertaa elämässäni HIHSiä. Mulla on nyt kova mietintä päällä, että ottaisinko mukaan tavallisen kameran vai videokameran. Kummasta te tykkäisitte enemmän? Kuvista vai videosta? Itse alan pikkuhiljaa kallistua tavallisen kameran puoleen!

♥ kansainvälinen epäonnistumispäivä

Tein tämän postauksen kuitenkin kirjoittaen vaikka vähän lupailin jo facebookin puolella, että videopostausta saattaisi olla luvassa. Eilen oli siis estekisat ja hyppäsin luokan 80 cm Kertun kanssa. Pidin radasta jo heti aamulla kun näin sen ensimmäistä kertaa, vaikka muutama tie tuottikin meille hieman hankaluuksia. Eniten kiinnostustani herätti tuo pituussuuntaa leikkaalla oleva linja. Radalla oli yhdeksän estettä. Ensimmäinen hyvin, toisella unohdin ottaa ponin mukaan ja tuli töpöaskel ennen hyppyä. Kolmonen ihan okei, nelonen hyvä. Vitoselle taas töpö ja kutonen hyvä. Seiska hyvä, vaikka sen jälkeen mentiinkin ristilaukkaa. Sarja onnistui taas tosi hyvin, vaikkei oltukaan ikinä hypätty sarjaa, jossa ensin on okseri ja sitten vasta pysty. Viimeinenkin este sujui tällä kertaa hyvin. En ole kovin tyytyväinen tähän rataan vaikka poni olikin hieno ja pelasti minut ainakin tuolla kakkosella ihan täysin. Hankittiin erittäin ansaittu toiseksi viimeinen sija ja 34 tyyliarvostelupistettä. Lappuun oli kirjoitettu, että tarkkaile erityisesti että vasen käsi ei nouse ylös, ristilaukkaa, sekä oikein mukava ja positiivinen ratsukko. Viimeinen kommentti taisi olla kyllä tuomarin tavaramerkki, koska jokaisessa paperissa jonka näin luki tuo sama vähän eri sanoin. Musta tuntu, että mulla oli vähän huono valmistautuminen radalle, koska en kerennyt miettimään rataa ollenkaan ennen suoritustani, enkä myöskään saanut tilaisuutta olla yksin rauhassa koko päivän aikana. Tämä oli todella harmi, koska tarvitsen sitä omaa aikaa ja äiti on onneksi jo hyvin oppinut että pysyy kaukana musta kisapäivinä.  Lisäksi tykkäisin laitta ponin kuntoon yksikseni ilman minkään sortin avustajia, että saisin siihen jonkinlaisen kontaktin ennenkun menen selkään ja rupean verkkaamaan. Näitä asioita ei minulle eilen suotu ja vaikka tiedän, että tämmöisten kanssa pitäisi vain oppia elämään niin minua harmittaa koska tiedän kuinka paljon parempaan suoritukseen olisimme pystyneet. Seuraavat seuran järjestämät estekisat onkin vasta joulukisat, eli tässä on kunnolla aikaa harjoitella sitä varten. Loppuun vielä sanon, että Kerttu ansaitsee tästä päivästä ison kiitoksen, koska antoi aika paljon virheitäni anteeksi ja teki suorituksen loppuun suurella sydämellä vaikka ratsastaja kovasti yrittikin häiriköidä sitä. On se vaan niin huippu yksilö ♥

Video on äitin kuvaama ja kuvat ovat Matildan käsialaa!

 

♥ hyppyjä, pomppuja ja loikkia!

Sunnuntaina pääsin taas Christel Vihman tunnille Kertun kanssa. Kerttu oli ollut samana päivänä koulukisoissa JCC:llä ja poiminut sieltä sekä ponimestaruus hopean, että pronssin. On se vaan niin hieno. Itse en näihin kisoihin päässyt, koska kyseessä olivat siis Ylöjärven mestaruudet ja itse asun Tampereen puolella. Juuri äitin kanssa mietittiinkin, että mä en ikinä pysty osallistumaan mihinkään kunnanmestaruuksiin, koska kuulun Ylöjärveläiseen seuraan ja asun Tampereen puolella. Takaisin aiheeseen, tunnilla oli kyllä taas ihan mahtavaa. Mä en voi käsittää kuinka joku voi olla niin hyvä selittämään näkemiään asioita ja keksimään vertauskuvia, joiden avulla korjattavat asiat hahmottaa paremmin ja niiden korjaaminen on helpompaa. Tällä kertaa korjattiin mun lievää vinoutta hevosen selässä, erityisesti sitä että mun vasemmalla kyljellä on tapana supistua ja oikea hartia nousee ylös. Tästä johtuu myös satunnainen käsien korkeuserot. Tämän enempää en uskalla tästä kirjoittaa, koska toive oli taas että mitään materiaalia tunnista ei julkaistaisi nettiin tiettyjen erittäin hyvin perusteltujen syiden takia. Aion kunnioittaa tätä toivetta nyt ja tulevaisuudessa! Tällä tunnilla muuten meidän videokamera sanoi yhteistyösopimuksensa irti ja samalla hävisivät kaikki meidän kamerassa olleet videomme. noh, hienosti se palvelikin, jopa vuodesta 2008 lähtien, RIP!

tällainen on uusi tulokas, joka pääsee koekäyttöön sunnuntain kisoissa!

Maanantaina pääsin Kertun selkään estetunnille, pitkästä aikaa normitunnilla. Tehtävänä oli semmoinen pikkueste rata, jossa oli paljon kontrolliharjoituksia ja kavaletteja. Aloitimme tunnin tulemalla päädyssä oleville kahdelle kaveletille joiden väliin piti tehdä ensin 5 laukkaa ja sen jälkeen se piti vähentää neljään. Rytmiin kiinni päästyäni tämä onnistui hyvin ja saimme tehtyä aina oikean määrän laukkoja. Kavaleteilta tehtävä jatkui kokorataleikkaalle, jossa ensin pysty - 4 laukkaa - okseri, tämä piti tehdä oikein tosi lyhyessä laukassa, jotta jokainen askel mahtui. Me onnistuttiin tulemaan ensimmäisellä kerralla kolme, mutta saimme heti korjattua virheemme. Tehtävä muuttui ja tämä väli tultiin sillä kolmella jonka teimme aluksi, siitä jatkettiin toiseen päätyyn jossa oli samanlaiset kavaletit kuin toisessakin päädyssä. Kavaleteilta jatkettiin vielä toiselle kokorata leikkaalle jossa oli semmonen punavalkoinen metalliportti. Hyppy siihen onnistui toisella kerralla paremmin kuin ensimmäisellä koska olin silloin itse paremmin tehtävän tasalla. En ollut ihan kamalan tyytyväinen tähän tuntiin, saimme tehtävät onnistumaan, mutta mun omat ajatukset harhaili seuraavana päivänä olleessa kemian kokeessa ja oli muutenkin vähän stressaantunut olo tällä kerralla. Viime viikon kolme koetta on tosiaan kasvattanut mulle ihanat silmäpussit, joita nyt sitten lasketellaan tää viikonloppu!

Tiistaina meillä oli valmennus joten pääsin kolmatta kertaa peräkkäin Kertun selkään. Tästähän taitaa tullakin kohta ihan Kerttu-postaus! Harjoittelimme suorilla rytmin säilyttämistä ja eteen ratsastusta, sekä päädyssä semmoista kiemuraa. Aloitimme tekemällä kunnon alkuverkan, jossa oikeasti vaadittiin hevosen eteenalas ratsastusta ja rentoutta. Itse pääsinkin tekemään ympyröitä opettajan valvonnassa, ennen kuin tämä onnistui vaaditulla tavalla. Meillä on Kertun kanssa oikea kierros tosi paljon vahvempi kuin vasen kierros, koska se on meidän molempien yhteinen parempi puoli. Vasemmassa kierroksessa Kerttu ottaa aika paljon tukea seinistä ja minun piti tosissani keskittyä siihen, että omat ulkoapuni muodostavat sille sen seinän. Ensimmäinen este tehtävä oli kaksi miniristiä suoralla, ja niiden väliin piti tehdä aina opettajan ilmoittama laukkamäärä, minun tekemäni laukka määrät olivat  7 ja 8! Tämä onnistui ihan okei, toisen pompun jälkeen tuli lähes aina väärä laukka ja jouduin tekemään ravin kautta vaihdon kulmaan, mutta muuten meni hyvin. Kun olimme tehneet tätä molempiin kierroksiin muutaman kerran siirryimme toiselle pitkälle sivulle, jossa oli pysty, okseri linja ja näiden väliin tuli paljon eteen ratsastaen kolme laukkaa. Ekalla kerralla tuli 4, koska ekalle lähestyminen ei onnistunut ihan täydellisesti, mutta korjasimme tämän heti ja pääsimme kävelemään. Odottelimme muiden suorittavan saman tehtävän ja siirryimme tunnin viimeiselle tehtävälle. Ässä-kiemuralle päädyssä. Aloitimme uran vieressä olevalla esteellä A-päätyä kohti, kävimme kääntymässä A:n jälkeen takaisin tulostuuntaan ja hyppäsimme kakkosen, heti sen jälkeen tulikin tiukka käännös vastakkaiseen suuntaan ja hyppäsimme taas A:ta kohti. Tätä on todella hankala selittää, mutta videolta selviää paljon! Kiitos muuten vielä Annalle videokameran lainasta, koska tässä vaiheessa meidän oma kameramme ei ollut vielä käyttö valmiina. Tämä valmennus oli mielestäni onnistunut ja täytyy taas sanoa, että ihana kun opettaja jaksaa kommentoida kaikkia suorituksia tosi tarkasti. Nauttikaa videosta!



Torstaina Kerttu-putken katkaisi Paavo, jonka kanssa pääsin myös ylittämään esteitä. Alkuverkassa teimme paljon este- ja kevyessä istunnassa töitä ja yritimme saada hevoset vastaamaan hyvin apuihimme. Tehtävä alkoi yhdestä kavaletista pääty-ympyrällä, jonka jälkeen hyppäsimme semmoista jumppasarjaa suoralla, jossa jokatoinen oli puomi ja jokatoinen este. Minun piti keskittyä tässä erityisesti omaan suoruuteeni ja siihen että olen itse menossa suoraan eteenpäin. Virallinen tehtävä alkoi puolirataa leikkaa-linjalta, jossa oli kavaletti sarja, sarjalta jatkettiin suoralla oleville pompuille, pomppujen jälkeen teimme vielä ympyrän päätyyn. Tehtävässä minun piti keskittyä siihen, että Paavo laukkaa tarpeeksi lyhyillä askelilla, jossa se mahtuu hyvin kaikkiin väleihin. Tämä on vähän hassua kun on mennyt paljon poneilla, joilla pitää miettiä että miten ne saa venymään joihinkin väleihin ja sitten yhtäkkiä pitääkin miettiä, että miten joku väli ei jää lyhyeksi ratsulle. Kyllä mä vielä totun tähän! Paavo oli oikein kiva ja mulla oli tosi hauskaa koko tunnin. Paavo on vähän semmoinen ikuinen lapsi, jonka täytyy aina vähän ihmetellä kaikkea uuttaa ja tarvitsee paljon tukea tehtävissä. Kieltoja ei tällä kerralla tullut ollenkaan ja polvetkaan eivät reagoineet, JEE!

Sunnutaina onkin sitten edessä kisat ja olen ilmoittautunut Kertulla/80cm. Huomenna olen menossa pitämään tallille ponikerhoa ja täällä nyt suunnittelen jotain erikoista meidän toivekerrallemme. Ponikerhon jälkeen siivoilen varmaan kaappia ja katson kaikki tavarat valmiiksi sunnuntaita varten, ettei aamulla tarvitse ruveta miettimään, että missähän ne suojat nyt sitten olikaan!

♥ sinisenä vilkkuvat russelit

Postauslaiskuutta on taas ollut ilmassa, mutta koetan taas vähän pienentää myöhästyneiden postausten kasaumaa koostepostauksella. Kamalan paljon helpompaa olisi vain jokaisen tunnin jälkeen käydä pikaisesti kirjoittamassa tänne, eikä tarvitsisi aina kirjoittaa montaa tuntia samaan syssyyn. Käytin tähän kirjoittamiseen apuna blogin facebook-sivua, josta lunttasin hevoset joilla olen tänä aikana mennyt.

Viimeisin kirjoittamatta jättänyt tunti taisi olla koulutunti Paavon kanssa, harjoittelimme tunnilla etuosakäännöksiä ja menimme paljon ilman jalustimia. En muista tunnin kulkua kovin tarkkaan, mutta alkuverkassa teimme ratapoikkisuuntaan leikkaata, jossa minun piti olla tarkkana, että saan aina käännöksen puoleisen pohkeen läpi ja hevosen suoristettua. Varsinaisen tehtävän eli etuosakäännökset teimme päätyneliöllä käynnissä ja aina ennen jokaista käännöstä piti tehdä pysähdys. Samalla neliöllä teimme myös laukka-käynti siirtymisiä. Tunti meni muistaakseni ihan hyvin ja olin tyytyväinen.

Seuraavana ratsunani toimi ihanainen Kerttu, jonka kanssa myös harjoittelimme kouluratsastusta. Teimme paljon siirtymisiä ja loivia kiemuroita, tunti oli vähän samantyyppinen kun uusimmassa videopostauksessani näkyvä tunti. Minulla ei tästä tunnista ole kovin tarkkaa muistikuvaa, mutta ei nyt varmaan ainakaan ihan käteen mennyt, koska semmoisen tunnin kyllä varmasti muistaisin erityisen tarkkaan jokaista virhettä myöden.

Kauden toinen valmennus sujui Kertun kanssa oikein mukavissa merkeissä. Aloitimme tunnin ratsastamalla hevosia nopeiksi avuille ja teimme reaktiotehtäviä, joissa hevosten piti vastata heti apuihin. Alkuverkassa teimme mm. keskihalkaisijalta pohkeenväistöä uralle, ja suoristuksen jälkeen piti ratsastaa reippaasti eteen. Ensimmäinen hyppytehtäväkin kuului samaan aiheeseen, tulimme pituushalkaisijaa pitkin ravissa kolmelle pompulle. Ennen pomppuja piti ratsastaa hevosen polvia mahdollisimman korkealle ja saada ravia tarmokkaammaksi. Tehtävänä oli myös, että ennen viimeistä pomppua piti käyttää raippa hevosen takapuolella. Tämä kokonaisuus onnistui meiltä aina tosi hyvin, ja sain kehuja erityisesti istunnastani pomppujen päällä. Tehtävä jatkui päädyn jälkeen kokorataleikkaalla olevalla esteellä, jonka edessä oli ponnistuspuomi. Mun mielestä ponnistuspuomilla varutetulle esteelle on paljon hankalampi lähestyä kun ilman ponnistuspuomia olevalle esteelle. Leikkaalinja esteen jälkeen piti tehdä pysähdys uralle. Kokonainen "rata" meni niin, että ensimmäisenä ravilähestyminen pompuille, käännös oikealle, jonka jälkeen kaarevalla uralla kaksi estettä. Näiden esteiden jälkeen piti tehdä vielä toinen kaareva ura vastakkaiselle pitkälle sivulle, tällä pitkällä sivulla olevien esteiden välissä tuli ratsastaa muutama askel sivulle. Tunnin ideana oli, että me tajutaan että esteelle ei aina voi vaan ratsastella suoraan vaan ennen estettä voi täytyä ratsatamaan myös jommasta kummasta pohkeesta sivulle, jonka avulla lähetymiset ja koko tehtävän sujuvuus saadaan kohdilleen. Jouduin tekemään toisen pitkänsivun kaarevan uran muutamaan kertaan ennenkun sain lähestymiset kohtuu hyvälle tasolle. Äiti sanoikin mulle tunnin jälkeen, että kun kaksi perfektionistia rupee yhdessä hommiin niin se menee aikamoiseksi pilkunviilaukseksi! Olin todella tyytyväinen poniin, koska se oli niin täysillä mukana touhussa ja yritti kaikkensa ja tähän olen kyllä tyytyväinen koko tähän kertaan, mukaanlukien itseeni, koska pystyimme kertun kanssa aika hyvin korjaamaan virheemme ja parantamaan suorituksiamme aina loppua kohden!



Samalla viikolla pääsin myös Coran selkään. Mulla oli tällä tunnilla semmoinen pienenpieni olo, kun Cora on aika massiivinen ja iso hevonen. Teimme vähän samantyylistä tehtävää kuin Paavon kanssa edellisellä viikolla, eli etuosakäännöksiä ja siirtymisiä. Myös jalustimet olivat tällä tunnilla poissa. Coralla on aina välillä ihan hauska mennä, mutta ei se oo mitenkään semmonen wau-tunnetta tuottava hevonen. Teimme aika paljon käynti-laukka-käynti siirtymisiä pääty-ympyrällä ja ne onnistuivat mielestäni hyvin. Tunnin loppupuolella saimme tehtäväksemme ratsastaa mahdollisimman pitkää ja isoaskelista ravia, jossa hevoset saavat kunnolla venyttää itseään. Tämä oli aika hauskaa, koska Coralla on ihan liikettä kun se venyttää. Ainakin minusta tuntui siltä, kun oon tottunut Kertun töpsöttely raviin :)

Kerttuterapiaa oli vuorossa seuraavaksi! Meillä oli tällä kertaa puomitunti ja harjoittelimme semmoista kiemuraura, jossa oli ensin kulman katkaisu, jossa oli 3 puomia, sitten kokorataleikkaa suuntaisesti olevat kolme puomia ja vielä takaisin uralle palatessa olevat kolme puomia. Jokaisen puomisarjan keskimmäinen puomi oli kavaletti. Teimme tätä tehtävää ensin ravissa ja sitten laukassa. Ravissa sain keskittyä siihen, että pidän painon tasaisesti molemmilla puolilla ponia, enkä rupea kallistumaan huonommasta jalastani poispäin, vaan muistan pitää molemmat jalat pitkinä. Laukassa tehtävä muuttui siten, että puomisarjojen kohdille jätettiin pelkät kavaletit ja teimme saman kiemuran laukanvaihtojen kanssa. Vaihdot onnistuivat aina tosi mallikkaasti, mutta ralliponi vähän innostui tehtävästä ja sitä sai vähän pidätellä, ettei vauhti kiihtynyt liikaa!

Tässä välissä äiti varasi minulle rästin ja pääsinkin ratsastamaan puolentoista tunnin kouluintensiivitunnille Paavon kanssa. Ennen tuntia kun laittelin Paavoa kuntoon, se sai kokea kunnon järkytyksen kun kolme pientä kilisevää russelia ilmestyy talliin kaulapannoissa killuvien sinisten vilkkuvien valojen kanssa. Kaikki Paavon tuntevat voivat kuvitella tämän tapahtumat, mutta ihan oikeasti hevonen peruutti karsinan peränurkkaan jalat täristen ja sieltä se sitten puhisi näille pienille hirviöille jotka tulivat häiritsemään sen mielenrauhaa. Paavo on vähän nössö. Maneesiin päästyämme hevonen rauhoittui ja näki oikein silmissä kun sen kaikki lihakset rentoutuivat eikä se enää näyttänyt viritetyltä jouselta joka sinkoaa hetkenä minä hyvänsä taivaantuuliin. Ratsastimme tällä kerralla paljon avo- ja sulkutaivutuksia. Ensin teimme niitä ihan suorilla urilla, mutta sen jälkeen siirryimme tekemään niitä pääty-ympyröille. Teimme taivutusväistöjä sekä laukassa, ravissa että käynnissä. Itse en ole kovinkaan montaa kertaa päässyt näitä liikkeitä suorittamaan, mutta hoksattuani idean nämä sujuivat ongelmitta. Paavo oli oikein kiva tällä tunnilla ja sain monta tosi hyvää vinkkiä tältä tunnilta. Välillä on hyvä käydä aina rästimässä jonkun muun kun sen oman open tunneilla, kun siellä saatetaankin huomioida ihan erilaisia asioita kun mihin on tottunut! Tämä oli tosi hyvä kerta!

Vielä yksi tunti kirjoittamatta ennenkuin olen saanut urakan valmiiksi ja sen tunnin ratsastin Nomarilla. Olin jo ihan tuskastunut valmiiksi ennen tuntia kun olin unohtanut sekä teipata polven, että ottaa polvituen mukaan ja sitten vielä luen listasta että menen Nomarilla. Eli yhdellä pahimmista polvihevosista, jos näin voi sanoa. Aloitin tunnin ratsastamisen todella varovasti ja vähän testaillen, mutta kun polvessa ei tuntunut erityisen paljoa mitään ja uskalsin lisätä tehokkuuttani tunnin loppua kohden. Teimme todella kivaa tehtävää, jossa pitkällä sivulla todella monta puomia peräkkäin ja niille piti päästä tasaisessa tempossa. Ennen suoraa ratsatimme päätyyn ympyröitä, joihin oli myös sijoitettu erilaisia puomitehtäviä. Nomar oli koko tunnin tosi innokas ja omalla moottorilla liikkuva, joten sitä ei tarvinnut ollenkaan patistella eteenpäin! Saimme kaikki tehtävät suoritettua tosi hyvin ja osuimme aina puomeille hyvällä laukalla ja saimme tasaisia suorituksia. Minun pitää keskittyä siihen, että hartiani pysyvät samassa tasossa, etten nosta toista hartiaa ylös ja laske toista nyrkkiä alemmas. Olin todella hyvällä fiiliksellä tämän tunnin jälkeen ja herra sai paljon kiitosta hienosta työstä!

Tekstissä saattaa olla kirjotusvirheitä ja ajatuskatkot voivat näkyä päällepäin. Minulla meni tämän postauksen kirjoittamiseen aika pitkään kun yritin edes jotenkuten muistella mitä on tullut tehtyä tässä ajassa. Huomatkaa myös, että lisäsin edelliseen postaukseen muutaman kuvan Rebeccan liikuttamisesta!