Sunnuntaina syysriehan jälkeen kiirehdin äkkiä laittamaan Kertun kuntoon, jotta kerkesin Christelin pitämälle istunta/fysioterapia tunnille. En oikein tiedä miten paljon saan tänne blogiin tästä tunnista kirjoittaa, koska olen saanut pyynnön, että esim. tunnilla kuvattua materiaalia ei julkaista missään. Kerron nyt kuitenkin, että teimme paljon töitä kevyessä istunnassa ja haimme erilaisia tapoja vastaanottaa hevosen liikettä. Sain ohjeen, että minun pitää pitää jalkojani taaenpana, jotta ne ovat lantion alapuolella, eivätkä rajoita hevosen lapojen työskentelyä. Lisäksi sain monia hyviä vinkkejä polvien kanssa toimimiseen. Tämän enempää en uskalla tästä kertoa, etten joudu ongelmiin asian takia. Tunti oli kuitenkin todella hyvä ja aion mennä kyllä uudestaankin jos tämä vain millään on mahdollista. Kerttu oli niin mahtavan rento ja letkeä koko tunnin, vaikka muutokset joita jouduin itsessäni tekemään olivat hevosessa tapahtuvaan muutokseen verrattuna minimalistisen pieniä!
Viikonloppuna, sekä lauantaina, että sunnuntaina liikutin taas Rebeccaa sen palaillessa takaisin sairaslomalta. Kävin maastossa käppäilemässä ja tein opettajan tarkkojen ohjeiden mukaan töitä maneesissa/kentällä. Tärkeinpänä ohjeena oli, että hevosen pitää pysyä kokoajan täysin suorana ja työskennellä saa käynnissä ja tietyn määrän ravissa. Olipas taas hauska käydä Rebeccan kyydissä kun lonkat saivat kunnon venyttelyä taipuessaan hevosen "hieman" tukevahkon rungon ympärille! Oli kuitenkin tosi kiva huomata, että Rebecca taitaa tunnistaa meidät äitin kanssa kun oltiin kuitenkin ensimmäiset jotka oli sen kanssa paljon sen saavuttua vahantaan. Toinen aina hörisee kun tullaan tallille ja hirnuu perään kun lähetään poispäin!
Nyt maanantaina minulla oli oma tunti ja sain mennä Kertulla koulua. Matsu oli kuvaamassa tätä tuntia ja kokosi hienon tallipäivä-videon, jossa tapahtuu aikalailla kaikki oleellinen mistä olisin voinut tänne blogiin kirjoittaa. Pitää muuten mainita vielä, että VIHAAN polttiaisia yli kaiken. Mulla on vieläkin kunnon paukamia hiusrajassa ja kaikkialla mahdollisissa paikoissa kun ne aina luikertelee jokapaikkaan vaikka yrittää kuinka suojautua! Säälin Kerttua ja Rosaa yli kaiken, koska niillä on vielä tuplasti tuskaisemmat olot kuin minulla!
Vielä loppuun pitää laitta kuva aivan ihanasta piirrustuksesta, jonka eräs blogini lukija piirsi minulle tänään: